osa 1. En halunnut, että se menisi niin! Muuuuu!
Olin ennen ihan tavallinen Panda, joka ei halunnut kenellekään pahaa. Kaverini kutsuivat minua Panageriksi, eli vähän niinkuin Pandaksi ja manageriksi yhtä aikaa, koska pidin pientä maitobaaria Panfussa. Myin siellä erilaisia makumaitoja: kaakaota, vaniljaa, mansikkaa sekä erilaisia pirtelöitä ja chilillämaustettua jääkaakaota. Pandat tykkäsivät juomistani tosi paljon ja aloin tienata aika hyvin rahaa. Ostin niillä suuren puumajan, reissun Afrikkaan ja Amerikkaan ja jopa pienen helikopterin, jolla lentelin yli Panfun. 
Voi niitä aikoja. Muuu! Mutta eräänä päivänä sattui jotain, joka tuhosi koko bisnekseni…osa 2.
Yhtenä aamuna maitokuljetus ei saapunut. Muuu! Meijerin kuljetusmies kertoi, että hänen tilansa lehmät olivat kaikki sairastuneet pahasti, eikä maitoa saanut. Se oli maitobaarini loppu! Ilman maitoa ei ollut pirtelöitä, vaniljamaitoa, kaakaota… enkä siis tienannut enää rahaa, jolla olisin ostanut kaikki ne kalliit tavarat, joista haaveilin.
Olin niin pettynyt, että tein jotain kauheaa. Menin talleille ja lypsin salaa emolehmän, jolla oli pieniä vasikoita… kuvittelin, ettei kukaan nähnyt minua! Kamaria ilmestyi kuitenkin jostain kuin salama ja suuttui minulle niin pahasti, että muutti minut itsenikin lehmäksi! Hän oli nimittäin tosi vihainen siitä, että emolehmän vasikat tarvitsivat maitoa ja minä olin varastanut sen itsekkäitä haaveitani varten. Ette voi kuvitella, miten häpesin!Elin sitten elämäni loppuun lehmänä. Kun kuolin, taljani asetettiin linnan aulaan. Siitä asti olen kummitellut täällä lehmän haamuna. Nyt halusin hieman pelotella Kamariaa, ja siksi päätelin niin kauheita ääniä. En tajunnut, että koko Panfu tulisi kuulemaan ne, mutta se oli liian myöhäistä.
Lähde: Panfu Blog Suomi
Siinä oli koko surullinen Panagerin tarina, mutta nyt moi moi!!
Esma2
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti